Jääpalloilu ja TMP:n ensimmäinen ottelu

TMP:n ensimmäinen ottelu

TMP:n perustamiskokouksessa vuonna 1932 päätettiin seuran ohjelmaan ottaa pesäpallo ja jääpallo. Perusteena päätökselle oli, kun perustajajäsenemme jo aikai­semmin olivat harrastaneet aikaisemmissa seuroissaan, Jyryssä, Innossa ja Toiveessa näitä palloiluja. Kun vuonna 1930 Lapuanliikkeen painostamana valtiovalta lopetti edellä mainitut seurat, liityttiin Koiton Visaan, missä jatkettiin pesäpallon ja jääpallon harrastamista. Heti perustamisen jälkeen alkoi harjoitustoiminta ensin maaharjoitus­ten muodossa ja kun Brahenkenttä, mistä meille tuli kotikenttä 1933, vasta tammi­kuun puolivälin tienoissa huonosta talvesta johtuen sai jääpeitteen, alkoi valmistautuminen talven kilpailutoimintaan. Innostus oli kova ja kun saimme vielä joukkoom­me Töölön Vesasta innokkaanpuuhamiehen ja hyvän aktiivipelaajan "Ema" Vuorimaan, tuli lisäuskoa menestymiseemme.

Helmikuun 12 päivänä oli joukkueellamme ensimmäinen ottelu Ponnistus II:a vastaan Brahen urheilukentällä aikataulustaan kovasti myöhässä yön aikana sataneen paksun lumikerroksen takia, joka jouduttiin talkoovoimin puhdistamaan. Ottelu oli tiukka ja tasainen, mutta se hävittiin kuitenkin 4-2. Joukkueessa pelasivat Emil Vuorimaa, Sulo Ollikainen, Aarne Vallin (nykyinen Vallinoja), Olavi Niemi, Niilo Porttila, Lauri Koski, Aarne Huuhka, Ossi Ahlberg, Georg Kyander, Erkki Pulkki ja Viljo Suominen. Ottelun aikana seuramme ensimmäinen puheenjohtaja Huuhka kaatui pahasti lyöden päänsä jäähän joutuen turvautumaan sairaalahoitoon useaksi päiväksi. Toinen ottelu oli 26 päivänä helmikuuta 1933 Helsingin Tarmoa vastaan. Voitimme ottelun 5-3 ja ottelusta tulikin seuramme ensimmäinen voitollinen ottelu.

Myöhempinä vuosina saimme uusia pelaajia vahvistukseksi muun muassa Toivo Itko­sen, Tauno Vaahteran, Tapio Salon, Erkki Pulkkisen, Pauli Vainion, Kalevi Äijälän, Helmer Stenlundin, Veikko Auersalmen. Näiden vahvistusten myötä kykenimme tais­telemaan tasaväkisesti TUL:n Helsingin sarjassa aikaisemmin pelanneita vahvoja jääpalloseuroja kuten Kullervoa, Ponnistusta ja Töölön Vesaa vastaan. Vuonna 1936 voitimme kaikki muut vastustajamme Helsingin sarjassa, mutta loppuottelussa Hel­singin Vesaa vastaan hävisimme, joten jäimme sarjassa toiseksi. Myös osallistuimme TUL:n mestaruussarjaan, mutta siinä olivat Turun Pyrkivä, Kotkan Työväen Palloili­jat ja raumalaisvastustajamme liian kovia, joten menestyminen jäi saavuttamatta mitaleille saakka.

Seuran kannalta vuosien mittaan välinehankinnat olivat taloudellisesti raskaita. "Ema" Vuorimaan ja Helmer Stenlundin myötävaikutuksella korjattiin ja kunnos­tettiin mailoja, hankittiin palloja ja muita varusteita. Edustusasuihinkin saatiin hanki­tuksi villalangat, mistä sitten kudotettiin punaiset edustuspaidat tutuin TMP­kirjaimin.

Sotavuodet lamaannutti myös TMP:n aktiivisen ja vilkkaan jääpallotoiminnan useiksi vuosiksi, mutta 1940-1950 vuosien taitteessa saatiin jälleen joukot kootuksi, ja 1950 nousi TMP TUL:n M-sarjaan voitettuaan 20 joukkueisen Suomen-sarjan oman lohkonsa. Kauan ei joukkueemme pääsarjassa pystynyt asemiaan säilyttämään, vaan jo seuraavana vuonna 1951 putosi sarjaa alemmaksi. Seuraa joukkueellemme alempaan sarjaan teki myös Helsingin Kullervo. Toiminta alemmissa sarjoissa jatkui tiiviinä vielä vuodet 1952-1955, jonka jälkeen ei nuorta "verta" riveihimme valunut, vaan 1957 jouduttiin pakkaamaan käyrämailat varastoon odottamaan aikaa parem­paa. Vielä historian kirjoitusaikoihin ei laji ole TMP:ssä henkiin herännyt.