Pesäpallo

Kun toisaalla julkaisussamme on, käsitelty miespesäpalloilumme alkuaikoja, niin todettakoon alkutaipaleelta vain joitakin ehkä mielenkiintoisimpia asioita. ­ Pääkaupunkiseudulla oli n. 15 seuraa, joiden ohjelmassa oli kansallispelimme, ja useimmilla oli monta joukkuetta. TUL:n Helsingin piirin pesäpallotoiminta oli siten varsin vilkasta, sillä normaalien piirinmestaruussarjojen (1, II ja III-luokat jne.) lisäksi oteltiin erikseen kilpailumielessä A-sarjaa, B-sarjaa jne. sekä vielä runsaasti erilaisia kutsunta- ja markkina-otteluja.

Jo ensimmäisenä kesänä oli seuralla myös nuorten joukkue, kuten toisaalla on kerrottu. Nuorten osasto "miehittyi" Rafan antamien tietojen mukaan 14.5., jolloin seuraan kirjoittautui 21 lupaavaa pesäpallistia. Tämä ensimmäisistä pojista koottu yhdeksikkö pääsi jo saman vuoden syksyllä "reissuun", sillä 17.9. matkattiin Elannon linja-autolla (Iskun siivellä) Hyvinkäälle. Voitot tulivat isännistä (Ponteva) 13-8 ja Iskusta 10-3. Tässä voitokkaassa juniorijoukkueessamme pelasivat: Paul Kendzior, Viljo Packalen (Felin), Sulo Heinonen, Toivo Ahokas, Eino Salo, Vilho (Kalle) Riipinen, Väinö Salo, Birger Antin, Reino Johansson ja Erkki Pitkänen sekä varamiehinä Onni Aaltonen, Torsten Andersson ja Veikko Kuivalainen.

1934 oli ankeata aikaa, jolloin asiakirjoista löytyy mm. seuraavia tietoja: TMP:ltä evättiin kaupungin avustus, mutta nuorten toimintaan myönnettiin kui­tenkin 500 mk, liiton jaosto ilmoitti, että täksi vuodeksi ei taloudellisista syistä määrätä virallista ottelupalloa, vaan sellaiseksi kelpaavat kaikki sääntöjen mukaiset pallot. Ottelutapahtumista todettakoon, että l-joukkue voitti piirin A­sarjan, II sijoittui omassa luokassaan hopealle ja nuoret voittivat C-sarjan ja ensimmäisen liiton pp-mestaruuden Tampereella. - Eräänä huvittavana tarinana kerrottakoon tapaus III-joukkueen piirinsarjan ottelusta: TMP johti ottelua jo 48-0, kun erään pelitilanteen yhteydessä Ola Suvanto (3-pesävahti, muuten) huusi tunnetulla kimeällä äänellään kuin hengenhädässä: Sisään!!! Ottelu päättyi voitoksemme 53-0, vastustajasta ei ole tämän ennätyksemme yhteydessä enää muistikuvaa. - Edustusjoukkueemme sai muuten 10.11.34 aimo vahvistuksen, kun pesäpallotaituri ja -taktikko Tauno Vaahtera siirtyi Tarmosta seuraamme. ­TUL:n II Liittojuhlan otteluissa Helsinki peri piirien välisen sarjan voiton, joukkueessa pelasivat TMP:stä Ossi Ahlberg ja Jori Kyander.

Seuraavan vuoden merkittävät tapahtumat olivat, että TMP:lle Kullervo hävisi kaikki ottelunsa, eli 7 kertaa. Liiton mestaruudesta oteltaessa HKT:n lukkari Ensio "Janne" Vuorinen sai lehtitietojen mukaan TMP:n merkin selville jo ottelun alussa, joten miehet kuolivat järjestään kakkoselle, kun Mailapojat ei osannut vaihtaa merkkiä. HKT voitti 2-0, ja TMP jäi hopealle. Piirinsarjoissa joukkueemme olivat hakoja vieden melkein kaikki kullat. Olavi Suvanto kiinnitettiin kesäksi liiton pp-neuvojaksi kahden nykyisen sosiaalineuvoksen Arvi E. Heiskasen ja Väinö Soinisen kanssa.

1936 oli sitten ensimmäinen todellinen "kultavuosi", sillä liiton mestaruus, jota oli pelattu vuodesta 1930 lähtien, tuli ensi kerran seurallemme. Kulta oli sitäkin makeampi, kun HKT, eli Kisis, oli lopettanut alan toiminnoistaan ja sen pelaajat siirtyivät pääasiallisesti Kullervoon. - SaimIne tänä vuonna Haapikselle uuden, varsin monivuotisen kilpakumppanin, sillä 14.11. perustettiin TPL, jonka puheen­johtajana toimi vuosikaudet Jaakko Saarinen.

1937 tuli sitten heti toinen liiton mestaruus, kun Kuusankosken Puhti kaatui kahdesti finaalissa 8-0 ja 3-0. Joukkue oli edellisvuodesta muuttunut: tulinen Jori Kyander, toinen luja heittoinen Katainen (Eppu) ja Riipisen Kalle olivat tulleet uusina miehinä mukaan. - Vuoden loppupuolella eli 5.10. pidettiin 5­vuotismarkkinat ja päätteeksi iltamat, joissa juhlapuheen piti Arvi E. Heiskanen.

1938 tuli kolmas perättäinen liiton mestaruus tiukkojen kamppailujen jälkeen. Ensin voitti Puhti kotonaan 2-1 ja viikon kuluttua TMP Haapaniemessä 4-2. Yhteistulokseksi tuli 5-4 ja sillä oli kulta selvä. Joukkue oli jälleen hiukan muuttunut (taisi olla poikia ruotuväessä) ja uusia nimiä olivat Aarne Vallin (Vallinoja), Eino Salo, Erkki Åkerlund (tuli Kalervosta) ja Pentti Lahtivirta (tuli Tapanilan Tarmosta).

Seuraavana vuonna liiton mestaruus meni Kuusankoskella, mutta talvisodan jälkeen 1940 TMP otti neljännen liiton mestaruuden, vaikka neljä vahvaa pelaajaa haavoittuikin taisteluissa. He olivat Matti Aalto, Heikki Hilden, Olavi Niemi ja Sulo Ollikainen, joista kaksi ensimmäistä vaikeimmin.

Jatkosodan vuosina 1941-44 ei liiton mestaruutta ratkaistu, sen sijaan 42-43 pelattiin yhteistoiminnallinen sotasarja, joista mainintoja toisaalla. 1944 kuitenkin suoritettiin nuorten mestaruusottelut ja silloinkin tuli kultaa. Joukkue oli muuten täsmälleen sama kuin seuraavana kesänä, jolloin kirjattiin nuorillemme lisäksi jopa Suomen mestaruus Loimaan Palloilijoiden hävittyä "puolueettomalla" kentällä Kaisaniemessä juoksuin 7-1. - Tänä vuonna miesjoukkueemme vei niin ikään TUL:n mestaruuden sijoittuen lisäksi 13-joukkueisessa ensimmäisessä yhteisessä SM-sarjassa sijalle 7. Näillä keskivaiheilla joukkueemme SM-sarjassa keikkuikin kymmenkunta kautta, sijojen 5-10 välillä.

1946 oli nuorten joukkueemme jälleen lähellä SM:ää häviten Ylihärmässä (Junkkarit) niukasti 11-9. Siellä oli mukana jo tuleva tähtemme Raimo "Spike" Lindholmkin. TUL:n mestaruudet tulivat kuitenkin kotiin sekä miesten että nuor­ten sarjoissa. - Seuraavana vuonna ostettiin seuralle ensimmäiset kova­äänislaitteet Haapaniemeen, joilla saatiin entistä enemmän yleisöä kentän laita­mille. 1948-54 kuluivat normaaliin tahtiin niin" SM- kuin TUL:nkin sarjoissa: sijoitukset olivat "normaalit" SM-sarjassa ja TUL:n viimeinen mestaruus kirjat­tiin-54,minkä jälkeen TMP:llä ei ollutkaan enää oikeutta niihin osallistua. ­ Todettakoon kuitenkin muodin vaihdos pp-asuissa 1950-luvun alussa, jolloin TMP:kin sai punaisen Bb-puvuston (1952) voittaen sinäkin vuonna TUL:n mestaruuden. Vuoteen 1954 mennessä ennätettiin TUL:n miesten mestaruuksia jakaa 18. kertaa, joista TMP vei 9 ja nuorten mestaruuksia 11, niistä TMP:lle neljä. Yhteistoimintakauden aikana ennätettiin pelata, seuramme mukana ollen, 10 liitto-ottelua, joista yhdeksään valittiin mukaan Paul Vainio, kaikissa joukkueissa oli yleensä 3-4 Mailapoikaa.

1955 löi TMP itsensä lävitse SM-sarjassa voitettuaan pronssia, minkä lisäksi lukkarimme Pauli "Pappi" Alhonen arvostettiin vuoden lukkariksi. Joukkueessa: Pauli Alhonen, Osmo Juntto, Onni Sallinen, Raimo Lindholm, Jaakko Pesonen, Pentti Katainen, Paul Vainio, Juhani Lehtonen, Taisto Ravantti ja Reijo Manner.

1956 oli unelma, SM, varsin lähellä, sillä lopullisessa sarjataulukossa jäimme vain yhden pisteen päähän mestaruuden vieneestä Jyväskylän Kiristä, jonka olimme sarjan aikana voittaneet 3-0. Mutta se onneton tappio - kahden koti­tappiottoman vuoden jälkeen! Hävittiin Hesperiassa sarjasta jo pudonneelle Lah­den Maila-Veikoille. Tämä ensimmäinen hopeajoukkueemme oli sama kuin vuonna 1955.

1957 oli vielä hopeakautta, silloin olimme saaneet joukkueeseen pirteän ja nopeakinttuisen Anssi Jokisen, joten vahvuutemme oli 11 pelaajaa.

Näinä kolmena perättäisenä vuonna oli joukkuehenki vallan mainio. Ehkäpä se johtui siitäkin, että joka ottelussa saivat kaikki pelata, sillä suoritettiin vähintään yksi pelaajavaihto. Myös hurtti huumori oli kaikessa päällimmäisenä. - Olipa eräässäkin kotiottelussa varaa leikitellä seuraavasti: Saatiin tuulennopea Raikka Vilen ykköselle ja Kiukki Katainen ajamaan häntä eteenpäin. Lyöjä oli tunnettu korkeista pompuistaan, jolloin vastustajan sieppari vetäytyi kauaksi. Kiukki näpäytti merkin ollessa päällä, Raikka kakkosella. Sieppari tuli lähelle Kiukki pomputti - Raikka kolmoselle. Huoltaja (merkinnäyttäjä Esko Nenonen) oli sopinut, että hyväkuntoinen Vilen juoksee jokaisella Kataisen lyönnillä. Siis kolmannella lyönnillä Raimo-poika vilisti lisä juoksun, kun Kiukki veti valtavan pompun keskelle kenttää. Yleisöllä oli hauskaa, niin pelaajillakin! - Tämä tapaus lienee mm. aiheuttanut sen, että syöttölautanen vedettiin kotipiirin sisälle.. .

Vuodet 1958-60 sujuivat entiseen malliin SM-sarjassa ilman ihmeellisempiä saavutuksia, mutta Helsingissä aina 6O-luvun puoliväliin olimme vahvin pp­seura, jolla oli sarjoissa parikymmentäkin joukkuetta.

1961 oli sarjasijoitus jälleen kerran kuudes, ja samana vuonna väkivahva Pentti Katainen voitti ensimmäisen lyöjäkuninkuutensa, toinen tuli 1965.

1962 voitimme jälleen SM-pronssia, mutta sen jälkeen alkoi lievä alamäki, jota ei silloin tahdottu todeksi uskoa, kun sijoituksetkin olivat sentään 6-7.

1964 Hesperiassa tapahtuneessa SM-sarjan avausottelussa 3.5. oli paikalla itse Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen, joka suoritti tyylikkään avausheiton.

1965 oli sarjasijoituksemme kuudes kuten edellisvuotenakin, mutta pelaajamme veivät lähes täyden potin: Jorma Kyntölä arvostettiin maan parhaaksi pesä­palloilijaksi (= kultakello), Pentti Katainen oli lyöjäkuningas ja Raimo Vilen voitti etenijäkilpailun.

1966 oli sitten se aavisteltu kohtalon vuosi: TMP sai vaivaiset viisi sarja­pistettä 44:stä mahdollisesta, jäi SM-sarjan jumboksi ja putosi, eikä ole sinne enää noussut. - Tosin seuraavana vuonna nousu oli lähellä, mutta onneton tap­pio Loimaalla aiheutti uusintaottelun tasapisteisiin päässeen Kankaanpään kanssa. Seurauksena uusinta puolueettomalla kentällä, Turussa. Vaikka TMP olikin hankkinut kentän laitamille paljon kannattajajoukkoa, oli kankaanpääläisiä vielä enemmän. Poikamme kärsivät hermoillun ottelun jälkeen 8-12 tappion.

Viimeksi mainitun ottelun jälkeen ei aurinko enää joukkueellemme pahemmin ole paistanut, vaan kohtalona oli aluksi Suomi-sarjaa, sitten maakuntasarjaa. Vuonna 1979 loppui pesäpalloilu valitettavasti seurastamme. Tämän kirjoittaja on monasti miettinyt syitä alamäkeen ja todennut perussellaisiksi:

1. innostavan nuorten ohjaajan(-jien) puutteen,
2. miesjoukkueiden ikääntymisen ja niiden hitaan täydentämishalun, ja
3. Haapaniemen kentän ympäristön asujamiston ikääntymisen, ei nuorta polvea ei ihmeemmin "vanhojen taloista" enää löydy!

Kun rakenteilla on ollut, ja on edelleen erihakaa ja Näkinpuistoa, on ensi tilassa ryhdyttävä tuumasta toimeen, jotta tulevaisuus näyttäsi pesäpallonkin osalta yhtä ruusuiselta kuin historia.

TMP:n "kaikkien aikojen yhdeksikkö" on valittavissa alla olevista pelaajista, johon on "vanhan pp-kentän" mukaiseen ulkokenttäjärjestykseen koottu vuo­desta 1932 alkaen ko. pelipaikkoja pääasiallisesti pelanneet. (Laatinut aikanaan Tauno Vaahtera, myöhemmin täydennetty.)

Siepparit:

Viljo Suominen, Sulo Heinonen, Onni Sallinen, Anssi Jokinen, Paul Vainio

Lukkarit:

Aarne Vallinoja, Niilo Porttila, Heikki Hilden, Vilho Riipinen, Anni Toivonen, Pentti Lahtivirta, Urpo Rantarna, Pauli AIhonen, Taisto Kekkonen

l-pesävahdit:

Jori Kyander, Niilo Porttila ,Olavi Leppälä, Pentti Katainen, Martti Kontula

2-pesävahdit:

Viljo Suominen, Paul Vainio, Erkki Aimio, Kalevi Heinänen, Raimo Lindholm, Martti Kesto

Polttajat:

Matti Aalto, Aarne Vallinoja, Tauno Vaahtera, Veikko Lundgren, Jaakko Pesonen, Raimo Lindholm

3 pesävahdit:

Yrjö Gostovski, Matti Aalto, Yrjö Helander, Eino Salo, Paul Turkkelin, Veikko Auersalmi, Taisto Ravantti

2-varavahdit:

Ossi Ahlberg, Birger Antin, Heino Katainen, Kalevi Sylander, Paul Vainio, Reijo Manner, Juhani Lehtonen

Kopparit:

Erkki Åkerlund, Urho Linden, Martti Kesto, Veikko Metsärnaa, Vilho Riipinen, Kauko Merilä, Tapio Pöyhönen, AIlan Pietarinen, Osmo Juntto

3-varavahdit:

Toivo Hakala, Unto Vanonen, Edvin Katainen, Reijo Manner, Eero Salonen, Juhani Lehtonen, Allan Peitarinen

SM-sarjan otteluja eniten pelanneet

TMP:tä on vuosina 1945-66 edustanut SM-sarjatasolla kaikkiaan 65 pelaajaa.

Edustusjoukkueen pelipäällikköinä ovat toimineet: Ossi Ahlberg, Aarne Vallin (Vallinoja), Tauno Vaahtera, Paul Vainio, Jaakko Pesonen, Anssi Jokinen, Tauno Hintikainen ja Seppo Laine.

Arvo- ja SM-sarjan pelituomareina ovat toimineet: Olavi Suvanto, Rafael Laurin (Lauri), Viljo Suominen, Tauno Vaahtera, Sulo Heinonen, Esko Nenonen ja Onni Sallinen.

Edustusjoukkueemme huoltajina ja pelinjohtajina ovat toimineet (1933-66): Olavi Suvanto, Tauno Vaahtera, Paul Vainio, Viljo Suominen, Esko Nenonen, Kauko Merilä, Onni Sallinen,Jaakko Pesonen, Tauno Hintikainen ja Pauli Alhonen.

Seuramme pesäpalloilijat PPL:n arvo-otteluissa 1940-66:

(aakkosjärjestyksessä, koska arvojärjestystä on vaikea määritellä)

     			Itä-Länsi 		PPL-Lehdistö
Tauno Hintikainen		1			2
Osmo Juntto		1			1
Pentti Katainen		2			4
Jorma Kyntölä		4			4
Raimo Lindholm 		5			1
Jaakko Pesonen		3			-
Tauno Vaahtera 		1			-
Paul Vainio		2			-
Raimo Vilen		1			1

SM-sarjan maratontaulukossa vv. 1945-81- on TMP sijoittuneena yhdeksänneksi: sarjavuosia 22, 310 ottelua ja 328 sarjapistettä. Ykkösenä taulukossa vanha kiistakumppanimme Jyväskylä Kiri, jonka vastaavat luvut ovat 32-540-682. ­On otettava huomioon, että sarjasta lähtömme jälkeen on SM-sarjaa pelattu jatkuvasti kaksinkertaisena, kun se nimenomaan 60-luvulle asti oli vain yksinkertainen.